Tehtävä seiska, viikko ykstoista

Selviytyjä
"Äiti, miks sulla on tomonen puujalka?"


Joko hän muka on ymmärtänyt minussa olevan jotakin erilaista. Ohimoni alkavat jyskyttää ja katseeni harhailee pitkin valkeita kangastapetteja. Tiesin, että tämä päivä, pudottava hetki jyrähtää taivaanrannasta vielä joskus eteeni. Minulla on ollut aikaa valmistautua, kohdata menneisyyteni tapahtumat miljoonia kertoja, mutta nyt. Nyt minä vaadin unohdusta. Eihän noin pienen ihmisen psyyke kestä sellaista kuvitelmaa päässään. Näkee vielä painajaisia.

"Kun olin pieni, leikin kesäisenä päivänä kotitalomme edustalla nukeilla. En huomannut, kuinka lähellä autotietä istuin. Kulman takaa tuli mersu, tai siis auto, joka ei myöskään huomannut minua, vaan ajoi liian läheltä ja oikea jalkani jäi sen renkaiden alle."

"Sattuko se?"

"Ei aluksi, mutta myöhemmin päivällä mummi vei minut lääkäriin. Jalka oli vaan pakko - poistaa."

"Missä sun jalka on nyt?"

"Jaahas, eikös se ole kullannupun nukkumaanmenoaika!"


Huh. Selvisin.
Painajaisia tiedossa.


- -


"Äiti, muistatko kun olin pieni ja kerroit mulle menettänees jalkas kun olit leikkimässä kadulla?"

"Mitä? En kyllä muista. Hmm."

"No, musta olis ihan kiva uskoa siihen tarinaan, mut ku oikeen mietin, niin haluun tietää totuuden."

Taas se tulee. Ahdistaa. Ei olisi silloin pitänyt selitellä valheita, kyllä meidän lapsemme kovia kokeneena olisi totuuden kanssa elänyt. Miksi en ollut rehellinen?

"Mä olin sun ikäinen, ehkä just täyttänyt yhdeksäntoista. Odotin talviaamuna bussia katoksellisella pysäkillä. Oli liukasta. Näin jo kaukaa, että rekka heittelehti tiellä ja kun - -"

"Hei, älä itke. Mitä sitte tapahtu?"

"Noh, just siinä pysäkin kohdalla - se sitten kaatu."

En voi estää itkun tuloa. Hänkin itkee. Halaus lämmittää paljon. Olisi pitäyt kertoa aikaisemmin. Hän on jo melkein aikuinen, voi herranjestas!

"En kyllä muista kertoneeni mitään kadullaleikkimistarinaa, hmm..."

"Ehkä sä halusit vaan varoittaa mua kadullaleikkimisen vaaroista. En nyt yhtään ihmettele, että oot noin huolehtivainen meistä."

"Niin, kun se Essikin sillä tavalla..."

"Hei, ei nyt itketä, jooko. Sulla on mut ja Santtu, ja me ollaan ihan kunnossa!"

"Te pienet kullannuput! Hei lähdetäänkö hakemaan kaupasta jäätelöö. Käsketään iskää keittämään kahvit sillä aikaa."

"Mua kyllä edelleen kiinnostaa missä sun jalka on nyt?"

Minulla on ihanat lapset. Hihitän.