- Hei, mennään poimii seittemän kukkaa tyynyn alle!
- Äh, eiks se oo vähä pimbotaikauskoisten touhuu.. Tuolt lavalt tulis viel pari biisiä, etsä tanssii haluis?
- Älä oo tommonen hapannaama, me voidaan tanssia samalla ku saatan sut Siskon mökille.
- -
- Oho, mulla on kahdeksan kukkaa: päivänkakkara, niittyleinikki, horsma, lemmikki, suopursu, juhannusruusu, siankärsämö ja sä.
- Hei Siru, haluaisitsä tulla viel sisälle kaakaolle tai jotain? Sisko vois digata, kun te kerran tun.. ungh.. nette.. uhgn.
18.2.2011
11.2.2011
Tehtävä kolmonen, viikko kutonen
Veitsenterällä
- Missä me oltiin jouluna?
Esko pudistelee päätään. En ymmärrä, miksi hän vastaa huokaisten ja väsyneesti.
- Annalla oltiin. Kinkku oli aika kuivaa, lahjaksi saatiin uudet yöasut ja lakanat. Sinä sait myös sen soppakattilan.
- Missä se mun yöasu on? Laitoitko sen pesuun?
- Se on City Sokoksen vaateosastolla. Et tykänny siitä.
- Aijaa. Muistatko oliko meillä jouluna kinkkua vai kalkkunaa?
Esko ei enää vastaa. Miksei se vastaa? Sanoinko jotain väärin vai eikö se vain kuullut? Pitäisi laittaa tillilihat kattilaan ja katsoa samaan aikaan Kotikadun perheriitoja. On se Eeva vaan niin tutun näköinen. Olemmekohan tavanneet joskus. Lähivuosina olen törmännyt monasti tuttuun ihmiseen, jonka nimeä en vain saa mieleeni. Iloisesti olen tervehtinyt ja kysellyt kuulumisia, mutta aina he eivät ole muistaneet minua. Vuosikymmenet tekevät tehtävänsä. Onneksi minun muistini leikkaa kuin veitsenterä, mitä nyt joskus unohdan etu- ja sukunimet.
- Missä se Aholan Riitta nyt asuu? Vieläkö ootte Tepon kanssa törmänny kirjastossa?
- Mjaa-a, eiköhän Riitta edelleen siellä Ruskakodissa asustele.
- Ootteko käyny Tepon kanssa siellä kirjaston kahvilassa? Sieltä saa niin hyvää munkkia.
- Teppo nukkui pois jo vuonna 2006.
- Aijaa.
- Taijan mennä nyt makuulle. Tuu sitte perässä!
Tänään on torstai. Synnyin torstai-iltana kello 18:34. Olin kuulemma iso vauva, hurjat 4228 grammaa. Onpas minulla sirot sääret - suonikohjuja on kyllä liikaa. Miksei Esko koskaan sano sääristäni mitään kaunista. Onkohan sillä joku toinen. Viime viikolla täällä kävi joku nainen. Mukavanoloinen tyttö, eikai Esko nyt niin nuorta ottaisi. Se mittasi meiltä jotain arvoja sormenpäistä. Nipisti. En tahdo nähdä häntä täällä enää. Täytyy soittaa Annalle. Eikai ne vielä nuku.
- Esko hei, onko sulla Annan numero paperilla?
- Esko!
Mihin se vanhus taas hävisi. Taidan keittää kaffeet, vaikka kahvileipää ei olekaan. Ei mutta mikäs tuo Sarpin valkoinen laatikko on! Kaksi runebergintorttua - yksi minulle, yksi Eskolle.
- Esko, otatko sä torttua?
- Missä me oltiin jouluna?
Esko pudistelee päätään. En ymmärrä, miksi hän vastaa huokaisten ja väsyneesti.
- Annalla oltiin. Kinkku oli aika kuivaa, lahjaksi saatiin uudet yöasut ja lakanat. Sinä sait myös sen soppakattilan.
- Missä se mun yöasu on? Laitoitko sen pesuun?
- Se on City Sokoksen vaateosastolla. Et tykänny siitä.
- Aijaa. Muistatko oliko meillä jouluna kinkkua vai kalkkunaa?
Esko ei enää vastaa. Miksei se vastaa? Sanoinko jotain väärin vai eikö se vain kuullut? Pitäisi laittaa tillilihat kattilaan ja katsoa samaan aikaan Kotikadun perheriitoja. On se Eeva vaan niin tutun näköinen. Olemmekohan tavanneet joskus. Lähivuosina olen törmännyt monasti tuttuun ihmiseen, jonka nimeä en vain saa mieleeni. Iloisesti olen tervehtinyt ja kysellyt kuulumisia, mutta aina he eivät ole muistaneet minua. Vuosikymmenet tekevät tehtävänsä. Onneksi minun muistini leikkaa kuin veitsenterä, mitä nyt joskus unohdan etu- ja sukunimet.
- Missä se Aholan Riitta nyt asuu? Vieläkö ootte Tepon kanssa törmänny kirjastossa?
- Mjaa-a, eiköhän Riitta edelleen siellä Ruskakodissa asustele.
- Ootteko käyny Tepon kanssa siellä kirjaston kahvilassa? Sieltä saa niin hyvää munkkia.
- Teppo nukkui pois jo vuonna 2006.
- Aijaa.
- Taijan mennä nyt makuulle. Tuu sitte perässä!
Tänään on torstai. Synnyin torstai-iltana kello 18:34. Olin kuulemma iso vauva, hurjat 4228 grammaa. Onpas minulla sirot sääret - suonikohjuja on kyllä liikaa. Miksei Esko koskaan sano sääristäni mitään kaunista. Onkohan sillä joku toinen. Viime viikolla täällä kävi joku nainen. Mukavanoloinen tyttö, eikai Esko nyt niin nuorta ottaisi. Se mittasi meiltä jotain arvoja sormenpäistä. Nipisti. En tahdo nähdä häntä täällä enää. Täytyy soittaa Annalle. Eikai ne vielä nuku.
- Esko hei, onko sulla Annan numero paperilla?
- Esko!
Mihin se vanhus taas hävisi. Taidan keittää kaffeet, vaikka kahvileipää ei olekaan. Ei mutta mikäs tuo Sarpin valkoinen laatikko on! Kaksi runebergintorttua - yksi minulle, yksi Eskolle.
- Esko, otatko sä torttua?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)